Sunnuntain festaripäivä alkoi paikallisvärillä; turkulaisen Jori Sjöroosin Magenta Skycoden keikalla aurinko paistoi niskaan (en tajua miten bändi ei paistunut noissa mustissa vaatteissaan, siispä iso kasa kunnioitusta tyylikkäästä olosuhteista piittaamattomasta pukeutumisesta) ja hattuani kehuttiin. Magenta Skycoden on pakko olla joku keijubändi, ei kai ihmiset voi luoda tuollaista musiikkia. Samoin kiinnitin huomiota laulajan taipumuksiin höpötellä tuttavallisesti biisien välissä ja hypätä lavalta halailemaan yleisöä, joita tuli todistettua jo keväällä 45:ssa. Jori Sjöroosista ei voi olla pitämättä!
Fleet Foxesin ensimmäinen Suomen keikka tuli todistettua seuraavaksi. Bändi ei ollut entuudestaan hirveän tuttu, mutta lunasti korvia hivelevällä musiikillaan paikkansa ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen-listallani hengenheimolaistensa Band of Horsesin ja Midlaken rinnalla.
Onko tässä kaksi niitä paljon puhuttuja hipstereitä? Kiva metsuripaita? (x) Ray Ban Wayfarerit (ja allekirjoittaneen aurinkolasikateus)? (x)
Sen jälkeen vuorossa oli kieltämättä vähän koomiselta näyttävän musiikkityylien ja kielten tehosekoittimen Manu Chaon vuoro. Kiitos festareita edeltävän tehokuuntelun (naapurit ei varmaan kiitä) tunnistin monia kappaleita, vaikka niistä useat ovatkin kieltämättä aika samanlaisia. Mitäs tuosta, ei se kenenkään menoa kauheasti vaikuttanut hidastavan ja sillä välin kun eräät nimeltään M-alkuiset keskittyivät stalkkaamaan *köh* katselemaan kahta kolmasosaa keikkaa coolisti sivulla olevalta tasanteelta seuranneista Von Hertzen-veljeksistä sain tanssahdella, kuulla lempparibiisini La Vida Tombolan, Clandestinon sekä Mr. Bobbyn ja verestää espanjaani. Sitä paitsi kuka muu muka laulaa "Jos olisin Maradona"?
Loppuhuipennuksena toimivat väsymätön tanssirobotti Robyn r-kirjaimineen (RRrruisrrrock!), selkärankaan menevä musiikki ja järkkäreiden kuumuuteen pakahtuvan yleisön niskaan suuntaama (ainakin osan mielestä) tervetullut vesikuuro, joka antoi mystistä energiaa jatkaa kumipallomaista pomppimista aivan liian lyhyeltä tuntuneen keikan läpi. Olin mielissäni kanssayleisön huomaavaisuudesta toisten tanssitilan tarvetta kohtaan Manu Chaon aikana eteen ängenneen umpikänniääliön jälkeen.
Festarialueelta poistumisen ja bussikyydin jälkeen oli hauska nähdä Aurajoella kelluvat terassi- ja ravintolalaivat iltavalaistuksessa. Jotkut onnenmyyrät asuvat moisten maisemien äärellä, ullakkoasunnoissa.
Seuraavana päivänä kävin vielä turisteilemassa Tuomiokirkossa. Siellä oli meneillään ilmainen näyttely nimellä "Viimeinen ehtoollinen" ja näin ensi kertaa Andy Warholin teoksia. Viimeinen ehtoollinen ja sähkötuolit olivat hienoja elämyksiä vannoutuneelle Warholin ystävälle mutta myös Pauno Pohjalaisen veistokset ja komea kirkkorakennus jäivät mieleen. Lopuksi piipahdin myös matkamuisto-ostoksilla (eli levykaupassa ja Zarassa) ennen hyppäämistä serkkuni kyytiin ja siirtymistä Uuteenkaupunkiin. Sieltä bongasin läheisen uimarannan tuntumasta paikallisen taiteilijan talon, jollaisia ei ihan joka päivä tule vastaan.
