Jes, sain pitkästä aikaa luettua kokonaisen kirjan parissa päivässä kun herätelainasin viime vuoden Finlandia-voittajan, Mikko Rimmisen Nenäpäivän viikon pikalainaan Pussikaljaromaanin mainiouden inspiroimana. Urakka otti välillä koville mutta palkitsi kun suljin kirjan hyvällä mielellä: lukiessa nauratti, suretti ja välillä piti muistuttaa itseään olevansa fiktion kanssa tekemisissä kun meinasin hakata päätä kirjaan Irman järjettömien tekemisten takia. Usein toistettu hokema mutta huomioitava silti: Rimmisen kielenkäyttö ja sanasto on aivan omanlaistaan, kukaan muu ei kirjoita noin. Nyt sain sen palautettua vieläpä päivän etuajassa, joten seuraavaksi on Riikka Pulkkisen, Amerikkalaisen tytön ja pitsitehtailijanatsin vuoro (eli Jonathan Littelin Hyväntahtoisten, ei lääkkeensä unohtaneen Rauno Repomiehen natsimonologin vaikka ne onkin varmasti hauskempia). Hyvästelin myös sen kirjaston levyläjän joka toimi kuin taika, radio ja omat levyt kuulostavat taas ihan uusilta eikä joukkoon edes sattunut yhtään huonoa valintaa. Elokuvakin oli hyvä.
Alkusunnuntai kului näyttämötaiteen parissa kun käytiin Iiriksen ja Helmin kanssa katsomassa Oulun Ylioppilasteatterin Peppi Pitkätossu -esitys. Olin aikaisemmin viikolla vähän huolissani säästä koska näytelmä esitettiin ulkona mutta onneksi päivä paistoi ja katsomo oli sopivasti varjossa ettei tarvinnut siristellä silmiä. Tykkäsin näytelmästä, oli hauska eläytyä taas lapsuudesta tuttuun Astrid Lidgrenin maailmaan ja Pepin näyttelijä samoin kuin muutkin olivat mahtavia, laulut ja tanssikin sujuivat kuin, no, tanssi. JA toisin kuin pelkäsin tahmatassuiset kauhukakarat eli lapset, joita suurin osa lastennäytelmän yleisöstä tietty oli, jaksoivat seurata ilman suurempia häiriöitä, mikä oli enemmän kuin sata jänistä. Söpönä loppunäytöksenä joku pikkutyttö taisi saada ikimuistoisen synttärijuhlan, kun näytti siltä että kutsut järjestettiin siellä ja lopuksi näyttelijäkaarti lauloi päivänsankarille onnittelulaulun :).
lltapäivällä suunnistimme minun luo Strömsöilemään. Jotenkin siinä kävi taas niin, että käsitöiden teko jäi vähemmälle runsaiden tarjoilujen takia mutta maittava ruoka korvasi kyllä sen, ja senkin, että jouduin purkamaan villapuseronalkuparkani taas. Tällä menolla se on valmis ehkä ensi juhannuksena, jos silloinkaan...
Tämmöinen siitä pitäis tulla. Saattaa olla, että on vähän suuruudenhullua yrittää kutoa tuo malli ensimmäisenä villapaitanaan ja saan sen kanssa vielä hermoromahduksen mutta toisaalta elämässä on hyvä olla haasteita.
(toim. huom. kuva on otettu kummallisesta kulmasta, se ei oikeasti näytä noin päärynän malliselta ainakaan ohjekirjassa, omasta villapaidasta on aikaista sanoa mitään).
Viikolla kokeilin muuten Voisilmäpeliä- blogin avokadopastaa ja siitä tuli ihan maukasta, vaikkakin sitruksista kun huolimattomuuksissani luin ohjeen vain puolella silmällä ja lorautin kastikkeeseen 1/4 sijaan varmaan puolikkaan tai kokonaisen sitruunan verran sitruunamehua.
Lenkillä tai fiinimmin photowalkilla siksi että raahasin kameran mukaan bongasin syksyn ensimmäisiä merkkejä ja päädyin siihen tulokseen, että alkuosaltaan syksyn tulo on ihan hauskaa ja odotan sitä, vaikka marraskuu onkin melkein yhtä kärsimystä. Saako alkaa nukkua talviunta/ karata päiväntasaajalle jos pimeä ja kylmä alkaa ahdistaa?
Kuitenkin, Astronautalis auttaa kesän loppumisangstiin, samoin Skrillex, testattu on. Ja nyt kun olen taas jaaritellut tekemisistäni, voisin alkaa vihdoin katsomaan Eric Northmania True Bloodia.
