kirjahamsteri vauhdissa

Kävin tänään Oulun kirja- ja suurmessuilla. Niiden ilmeisten messujuttujen eli kaikenlaisiin arvontoihin osallistumisen, kojujen kiertämisen, messukarkkien napsimisen ja maistiaiskojujen häpeämättömän hyödyntämisen lisäksi tein vähän löytöjä (ai miten niin kirjahamsteri...). Pokkarit sain 5 e/kpl.

On syksy 1969 Seudulla, ja kaikki on hajalla: amerikkalainen tyttö Eddie on löytynyt hukkuneena lammen pohjasta ja hänen ystävänsä Björn on hirttänyt itsensä. Eddie on tyttö joka on asunut viimeiset kuukaudet ranta-aitassa Lasitalossa, Björn orpopoika joka on adoptoitu taloon, jossa myös Bencku asuu. Syksyllä 1969, kun elämä hajoaa, on Bencku kolmentoista vanha, hän lopettaa puhumiseen ja vaipuu omaan maailmaansa. Kun hän astuu sieltä takaisin, on kaikki jälleen muuttunut. Näistä tapahtumista syntyy Monika Fagerholmin romaani Amerikkalainen tyttö, jota kerrotaan ajassa taaksepäin ja eteenpäin ja eri paikkojen kautta ja jossa Seutu on kokoava piste. Eddien ja Benckun tarina kulkee välistä hohtavan kauniina, välistä painostavana ja synkkänä - siitä kerrotaan huhuja, kuiskitaan, sävelletään lauluja ja rakennetaan fantasioita... Ja kun Seudulla asuvat Sandra ja Doris saavat tarinasta vihiä ja päättävät rekonstruoida sen, päättyy kaikki jälleen uuteen onnettomuuteen. Amerikkalainen tyttö kertoo nuorten ihmisten äkillisestä kuolemasta, petoksesta ja valheesta, rakkaudesta ja menetetyistä toiveista - elämän katkeransuloisuudesta - ja tietysti musiikista. Amerikkalainen tyttö on myös kertomus ajasta ja paikasta, 1950-luvulta tulevaisuuteen, mutta myös tarina arkkitehtuurista ja kaipuusta, kaipuusta arkkitehtuurina. Amerikkalainen tyttö on kaksiosaisen romaanisarjan "Slutet på glitterscenen" ensimmäinen osa.

Kun Frank ja April Wheeler olivat nuoria ja rakastuneita, he uskoivat saavuttavansa elämässä jotakin suurta. Mutta Frankista ei tullut konttorirottaa kummempaa, ja April on haudannut haaveet näyttelijättären urasta. Kliseinen esikaupunkielämä tuntuu tuskallisen tyhjältä.

Wheelerit alkavat unelmoida muutosta Pariisiin. Uusi epäsovinnainen elämä Euroopassa näyttäytyy heille täydellisenä pakotienä arjesta. Sydäntäsärkevän myötätuntoisesti ja murhaavan terävästi Richard Yates näyttää, miten Frank ja April aidompaa elämää tavoitellessaan pettävät paitsi toisensa myös omimman itsensä.

Tästä on tehty elokuvakin, jonka sattumoisin katsoin viime viikonloppuna (sen inspiroimana kirja oikeastaan tarttui mukaan). Elokuvassa Frankia näytteli Leonardo DiCaprio  ja Aprilia Kate Winslet ja se oli hieno, vaikkakaan en kuvailis sitä miksikään hyvän mielen elokuvaksi.

Sain hienon kangaskassin kaupan päälle. Guy Delisle on Kemin sarjakuvapäivilläkin vieraillut sarjakuvapiirtäjä (obviously..) jonka sarjakuva-albumit on matkapäiväkirjoja länsimaisen ihmisen elämästä diktatuureissa eli Kiinassa, Burmassa ja Pohjois-Koreassa vieraan kulttuurin ja kielen keskellä.

Messuilla esiintyi muuten Antti Tuisku ja kun se jollotti jotain epämääräistä puun istuttamisesta naureskelin ylä-asteaikaiselle itselleni. Kaikenlaista sitä onkin tullut kuunneltua.

Huomenna voi kuulemma soittaa Oulun yliopistoon, toivottavasti ne osaisivat jo antaa vastauksia. Toisaalta, onhan tässä odotettu jo aika kauan joten mitäs yksi viikonloppu siihen päälle tekee.

Ai niin ja löysin hienon blogin, Tattoosin. Olen jo kauan halunnut tatuoinnin ja nyt alkaa hitaasti valjeta millainen sen pitäisi olla.