Toivottiin tiheämpiä päivityksiä, joten tässä sitä taas ollaan. Tämä postaus on tosin täynnä aika yhdentekevää löpinää, varoitan. Maanantaina oli...no, jännä Writing skills-tunti. Siellä keskusteltiin syvällisesti fonteista (Times News Romanin käyttö on väsynyttä, ettäs tiedätte. On kuulemma välinpitämätöntä käyttää oletusfonttia esim. työhakemuksissa ja esseissä) ja Gill Sans MT-fontin suunnittelijasta, kivenveistäjä Eric Gillistä, joka kuulemma harrasti seksiä omien lastensa ja perheen koiran ja vähän kaiken mahdollisen kanssa. Siitä virisi keskustelu pitäisikö Gillin veistokset, joita on esillä mm. Westminsterin katedraalissa ja EU:n päämajassa poistaa. On kuulemma muitakin taiteilijoita, joilla on kyseenalainen maine ja oli vaikeaa pohtia, voiko taiteen ja sen tekijän erottaa toisistaan. Koulun jälkeen käväisin kirjastossa lukemassa Helmikuun Trendin ja Imagen, ja olosta tuli heti paljon sivistyneempi! Koska pari tuntia lehdenlukua on omiaan saamaan pään tuntumaan höttöiseltä, kävelin kotiin. Se virkisti kummasti.
Tänään taas oli uuvuttava päivä, kymmenestä neljään ja heti kättelyssa kaksi tuntia lingvistiikkaa. Luennoitsija oli liiankin mielistynyt omiin huonoihin puujalkavitseihinsä ja kammottavaan finglish -aksenttiin. Meillä on kuulemma velvollisuuksia suomalaisina englanninopiskelijoina tutkia asioita oman kulttuurin näkökulmasta, huoh. Viimeinen tunti oli ääntämistä ja huolettoman ja kevyen intonaation käyttöä. Huomenna kuulemma opetellaan kuulostamaan masentuneilta, mikä ei liene vaikeaa kun joutuu raahautumaan koululle vaivaisen yhden tunnin takia. :D
Leivoin muuten porkkanasämpylöitä! Niistä tuli hyviä, vaikka vaivasin taikinaa laiskasti.
Toisten viimeaikojen saavutusten joukkoon voi laskea sen, että sain vihdoin Allen Ginsbergin Howlin luettua. Se ei ollutkaan niin kaamean vaikeatajuinen, kuin joskus lukiossa siihen viimeksi tarttuessani ajattelin. Varmaan syvempi tutustuminen beat-kirjailijoihin teki siitä selkeämmän tai ehkä se Hardyn ja Housmanin sun muitten runoihin tutustuminen luennoilla on auttanut. Ja se, että alan oppia ettei kaikkea maailmassa tarvitse ymmärtää kuoliaaksi, joskus vain kokeminen riittää.
Senkin uhalla, ettei ketään muuta paitsi Maijua kiinnosta, (nyt arvaattekin varmaan mikä on seuraava aihe, teeheehee!), olen vieläkin ihan liekeissä taitoluistelun EM-kisoista ja mitalisteista, etenkin kultapoju Amodiosta ja hopeapoju Joubertista! Aplodeja ensimmäisissä kisoissaan kultaa napanneelle Florent Amodiolle, Michael Jacksonille & oikealle asenteelle ja voodoo-Morozoville, koska se voodoo taisi auttaa ! !
Ai niin, parhautta luvassa kymppiviikolle! Jos hyvin käy, lähden maman ja tätini kanssa käymään Pariisissa. En ensimmäisellä visiitillä ehtinyt pussata Oscar Wilden hautakiveä, ja aion vakaasti korjata tilanteen!
//loppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti