Ruislauantai

Tässä lisää kuvia Ruisrockista, tsorppa jos viimeksi kirjotin jotenkin epäselvästi etten olisi saanut otettua enempää kuvia; ongelma oli nimittäin se, etten saanut ladattua niitä koneelle kamerasta akun loputtua. Anyway, mihin jäinkään? Ai niin, aamupalaan! Sen jälkeen matka jatkui useamman saunan lämpöisessä bussissa festarialueelle ja hiipparoimme vähän maijamyöhäisinä telttalavalle Uuden Fantasian keikalle. Ajattelin jotenkin, että illaksi ohjelmaan merkitty PMMP olisi saattanut lupailla miesväkeä feattaamaan Paula Vesalaa ja odottelin jo kuulevani upean Growing Painin, mutta lavalle hyppäsikin Freeman. Vanhana Ajetaan me tandemilla-, ja Kaksi lensi yli käenpesän-fanina saatoin päästää pienen vinkauksen, etenkin kun Freeman hienoilla tanssimooveillaan osoitti että vanhemmankin jalka vielä nousee vaikka muka onkin liian myöhäistä.

Uuden Fantasian jälkeen oli aika bongata SMG ja Ruisrockin katu-uskottavin heppu. Muistaakseni ihailin Terhi Kokkosen kenkiä, mutta ne ei kyllä näy tuossa kuvassa joten niiden ulkonäkö jää arvoitukseksi. Keikka oli minusta ihan tasapainoinen paketti vanhaa ja uutta, vaikka uusin levy ei muutamaa kappaletta lukuun ottamatta ole ainakaan mulle vielä kauhean tuttu siitä huolimatta että uhrasin Spotify-aikaa sen kuunteluun tässä taannoin.

 Spice Girls-paita on tosimiehen merkki!

Levykauppa Äx:n hieno edustusbussi, heh heh hee. t: Jenni 5v.

 Välillä piipahdettiin Viinimaan ja pikkulavan tienoilla ja jonottamisen ohella tuli todistettua pikaisesti Mirel Wagnerin musisointia. Tämän artistin näkeminen on kiinnostanut jo keväästä enkä pettynyt. Synkkiä lauluja englanniksi ja hieno ääni, what's not to like?

Seuraavaksi vaelsimme katsomaan Von Hertzen Brothersia, enkä valitettavasti osaa kommentoida mitenkään fiksummin kuin että Jonne, Mikko ja Kie on kuumia enkä ihan osaa päättää kuka on eniten, mutta sitä ei kai tarvitse edes erikseen sanoa tälle lukijakunnalle? Kuka on muuten lempiVHB:nne jos kaivetaan esiin sisäiset teinifanityttömme? Itse en osaa valita Jonnen ja Mikon väliltä. #firstworldproblems

Olin aluksi epäonnistuneen Youtube-koekuuntelun takia vähän epäluuloinen Anna Calvin suhteen mutta keikka ja sen jälkeiset tutkimukset auttoivat ja alan ymmärtää paremmin,miksi Calvia hehkutetaan niin paljon.

Löydettiin ihan hyvää festariruokaa, nuudeleita ja vihanneksia. (sarjassamme punkero ja ruokakuvat...)

Olen ennenkin havainnut, että mulla on taipumus tosissaan tykästyä artisteihin jos live-esitys miellyttää ja olen löytänyt ison osan lempimusiikistani sitä kautta. Tällä kertaa se taika päti Elbowhun, joiden keikka taisi olla festarien parhaita ellei paras. Tehkääs tilaa Elbowlle, Editors ja kumppanit.

Ilta oli hyvä lopettaa PMMP:n hurjaan menoon ja oli hienoa kävellä pois festarialueelta Lautturin tahtiin, se kun on yksi suosikkibiiseistäni PMMP:ltä. Vaikken olekaan bändin ylin fani, voisin ehdottomasti mennä uudestaankin keikalle ja olen erityisen ylpeä siitä, että parivaljakko Paula ja Mira pyyhki edellisenä iltana samassa paikassa esiintyneen The Prodigyn mölleillä lavaa. Katsojien määrästä päätellen muutkin taisivat olla samaa mieltä. Sääli vain, ettei huikean taustakuvan tallennus oikein onnistunut eikä sitä energiaa saanut purkkiin; veikkaan nimittäin että sellaiselle purkille olisi käyttöä talvella.

Lisää kuvia ja tunnelmia riittää vielä yhden osan verran, joka seuraa joskus. Nyt piinaan teitä vielä listalla asioita, jotka ei oikeastaan liity mihinkään. :)

1. Leivoin tänään äidin kanssa pullaa ja nyt koko talo tuoksuu korvapuusteille. 

2. Bongasin heinäkuun trendin asuntojutusta yrttiruukkuna käytetyn tutun näköisen kannun ja hoksasin, että meidän kesämökin edellinen omistaja, höpsö papparainen, oli jättänyt jälkeensä samanlaisen, joka nakotti edelleen ylähyllyllä unohdettuna. Pelastin sen ja olen nyt hienoa Arabian perhoskannua ja yleensä kannua rikkaampi. Se tuli tarpeeseen, koska en aiemmin omistanut moista kapinetta ja tämä on ihan täydellisen kokoinenkin, mahtuu (toivottavasti) jääkaappiin ja kaappiin yleensä. Se ei tosin ole priimakunnossa mutta ihan sama, se kun on niin kaunis. (Kuva ei ole minun vaan Googlesta).

3. Eilisellä visiitillä Tornioon tuntui, että kaikki on myllerretty sen jälkeen kun viimeksi kävin (josta on  kylläkin aikaa). Kauheasti uusia pikku putiikkeja ja vaikutti siltä, että hurjan moni paikka on vaihtanut osoitetta. Milloin Tositorista tuli Vaarin kirppis vai mikäsenytoli? Kuitenkin, kävin siellä ja löysin ja kotiutin söpön englantilaisen purkin ruotsalaisilla hevosilla.

 Löysin ja kotiutin myös kengät, melkein täydellisen metsuripuseron ja karkkia sekä sisustusjuttuja ja kauhean ison kassillisen keltaista villalankaa, joka melkein syöksi minut epätoivoon mutta nyt olen taas voiton puolella. (Apua, tämä kutominen ja leipominen ja sisustaminen alkaa kuulostaa huolestuttavasti pesänrakennusvimmalta. Pelastus: en edelleenkään tykkää lapsista ellei ne ole eläinlapsia.)

4.Onneksi Golden Flower ja ruoka siellä oli ennallaan. Siinäpä asia, jolle laulaisin (ja laulan) Egotripin tyyliin "älä koskaan ikinä muutu". Sen veroista kiinalaista en ole vielä löytänyt, saisivat perustaa Ouluun haararavintolan. Toisaalta on ehkä kuitenkin hauskaa, että on vain yksi ja ainoa Golden Flower ja että se löytyy vain Torniosta.