Perunaletut, hilloa ja levyjä

Nyt kun festarimuistelot ovat takanapäin, on aika palata normaaliin päiväjärjestykseen. Tai normaaliin ja normaaliin, olen nimittäin ollut epätavallisen aikaansaava tällä viikolla. On tullut kokkailtua ja leivottua, hillottua ja tutkimuslenkkeiltyä hieman täällä kotikulmilla sellaisia reittejä, joita en ole ennen kulkenut.

Tein sunnuntairuoaksi muinaisina Sevillan kuukausina opittua ruokaa eli puolalaisia perunalettuja ja niille kaapista löytyneistä aineksista väsätyn täytteen. Ajattelin laittaa ohjeen jakoon koska se on niin kätevä. Kesti hetken pähkiä, miten paljon tai oikeastaan vähän aineksia tarvitaan, jotta saisin tehtyä vain yhden hengen version, koska silloisen kämppikseni Joannan kanssa laitoimme näitä koko porukalle mutta sain aikaan juuri sen verran kuin jaksoin syödä. Selvisin jopa samanaikaisesta lättyjen paistosta ja täytteen teosta polttamatta kumpiakaan. Kätevän tästä ruoasta tekee se, että lätyt voi täyttää millä vain suolaisella ja näillä saa helposti mahan täyteen, mikä on tietysti punkeron mielestä enemmän kuin sata jänistä.

Perunaletut (4kpl/1 hlö)

1 kananmuna
n. 1 dl vehnäjauhoja
n 1 dl maitoa/vettä
ruokaöljyä
2 perunaa raasteena
suolaa
ripaus pippuria
voita/öljyä paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna taikinan seistä puoli tuntia. Annostele taikina kuumalle pannulle ja levitä nokareet lastalla letuiksi. Anna letun rauhassa paistua kummaltakin puolelta, jotta perunaraaste  kypsyy.

Täyte

soijasuikaleita
1/4 kasvisliemikuutiota
porkkana
maustettua tuorejuustoa
osa perunaraasteesta
valkosipulin kynsi
1/2 kesäkurpitsaa
makeaa chilikastiketta
vähän voita

Keitä soijasuikaleet kasvisliemessä. Laita kattilaan paistumaan nokare voita, suikaleet, vähän lientä ja lisää joukkoon pilkottu porkkana,  tuorejuusto ja ripaus makeaa chilikastiketta. Anna hautua kannen alla kunnes porkkana pehmenee. Lisää raaste ja viipaloitu kesäkurpitsa. Lisää viimeiseksi pilkottu valkosipulin kynsi jonka sisältä on poistettu verso.

Omakehun hajusta piittaamatta voin sanoa, että ruoka onnistui tosi hyvin. Olen ihan addiktoitunut tuohon makeaan chilikastikkeeseen ja tungen sitä joka paikkaan. Vähän niin kuin juustoa, joka on toinen ikuinen riippuvuuden kohteeni; kuten kuvassa näkyy pienin lisukkeiksi vielä kurkkua ja salaattia ja yllätys yllätys: sinihomejuustoa.

Kuuden maissa piipahdimme porukalla muumitalossa Helmin luona elokuvan, nyyttikestien ja Helmin ja kumppaneiden vaihtarivieraan tapaamisen merkeissä. Ruoka oli hyvää, sitä oli tavalliseen tapaan runsaasti ja ilta oli muutenkin mukava. Suosittelen katsomaan Hairsprayn, se oli hauska, toi hyvän mielen ja näyttelijät olivat mainioita, eikä ihan joka päivä voi sanoa näkevänsä John Travoltaa naiseksi pukeutuneena.

Lauantai taas meni hillotessa. Pyörähdin aamulla torilla lapsuuden mummolayökyläilyt ja aamupalaksi mussutetut mansikkahillopaahtoleivät mielessä siintäen ja ostin litran mustikoita ja saman verran mansikoita. Loppupäivä kuluikin sitten marjoja peratessa, hillosokeria ja vettä annostellessa ja kattilan vieressä hillohuuruja nuuhkien.

Voin kertoa, että ensikertalaiselle hilloaminen oli järkyttävän stressaavaa puuhaa. En yhtään osannut arvioida, paljonko sitä tulee enkä siis sitäkään, onko tarpeeksi purkkeja. Kun purkitin hilloja, se oli aikamoista sohlausta kuumien purkkien ja hillon ja purkin kansien kanssa ja hilloa löytyi sieltä sun täältä. Tekisi mieli sanoa, että never again mutta ei sitä koskaan tiedä. Ja loppu hyvin, kaikki hyvin: nyt jääkaapistani löytyy kaksi isompaa ja kaksi pienempää purkkia ihan ite tehtyä mansikka-, ja mustikkahilloa, lällällää :D.

Kävin perjantaina kirjaston levyosastolla pitkästä aikaa koska oman levyhyllyn sisältö kyllästytti ja pelkäsin saavani ikävän kohtauksen, jos kuulisin radiosta vielä kerrankin Reggaerekan/Fintelligenssiä/Kotiteollisuutta/jotain muuta vastaavaa kamaluutta. Innostuin vähän ja lainasin melkein jokaisen käteen osuneen kiinnostavan levyn sekä yhden elokuvan. Nyt on sitten kuunneltavaa joksikin aikaa, ajattelin nimittäin kuunnella levyn päivässä. Mukaan tarttuivat kansien ja myönteisten muistikuvien perusteella Jens Lekmanin Night Falls Over Kortedala ja Patrick Wolfin The Magic Position, The Curen Greatest Hits, koska minun on jo pitkään pitänyt tehdä lähempää tuttavuutta kyseisen bändin kanssa, Interpolin Our Love to Admire ja Turn on the Bright Lights siksi, että Julian Plentin eli Interpolin laulajan (jonka oikea nimi on kai Paul Banks?) soololevy on yksi lempilevyistäni, sekä Portisheadin Portishead ja The Killersin Sam's Town vanhoilta ja hyviksi havaituilta suosikeilta. 

Leffahyllystä silmiin osui myös aika uusi elokuva The Runaways 1970 -luvulla vaikuttaneesta samannimisestä bändistä ja lainasin sen siitä huolimatta, että kaksi Twilight-näyttelijää elokuvassa, joka ei liity niihin nyhverövampyyreihin saattaa olla liikaa.